Sintti ja Pampula

Ajattelin etten koskaan enää näkisi tätä, mutta vasemmassa nimettömässäni on maailman kaunein sormus ja Höntti-Petterin sormesta löytyy sille pari. Muuta en uskalla sanoa, tahdon pitää tämän onnen pelkästään itselläni hetken ja fiilistellä joka solulla. Kerron sitten toiste lisää.

Tää on niitä ikuisuusaiheita, mistä jaksan ikuisesti marista, mutta….

Kun näette että minulla on kiire, sen kortin/sormen/lompakon naputtaminen tiskiin, EI AUTA.

Nimelta kutsuminen, koska olet kanta-vitun-asiakas, EI AUTA. 

Vislailu, uhkailu, vittuilu, EI VARSINKAAN AUTA.

Minä varmasti olen myöskin ajan tasalla, joten riedän ettet ole odottanut puolta tuntia niinkuin väität tai varsinkaan koko iltaa, vaan korkeintaan kolme minuuttia.

Kun näet, että olen yksin työvuorossa ja juoksen kokoajan, sen sijaan että kaivaisin persettäni, ymmärrät varmaankin myös sen, ettet ole ainoa asiakas. Jos olisit, kaivaisin persettäni.

Silloin kun meillä on muitakin asiakkaita, minua ei kiinnosta kuunnella avio-ongelmiasi eikä kiinnosta poskessa olevan luomesi laatu. Ja siitä on turha vetää hernettä nenukkiin. Jos vedät, tukehdu siihen.

Vaikka olet kuinka kantis, olet minulle asiakas, niinkuin muutkin. En juokse vuoksesi yhtään enemmän ja sinäkin voit ihan reippaasti nostaa sen läskin perseesi ja tulla tiskiltä tilaamaan. 

Minä en tiedä juna-aikatauluja. MInä en tiedä paikallislinja-auton aikatauluja. MInä en tiedä huomista säätä. En tiedä kuka on Kokkonen. Enkä anna puhelinnumeroani.

Kun menet markkinoille, voit tinkiä. Minun kanssani on turha yrittää. Vaikka kaljasi vaahtoaa, et saa sitä ilmaiseksi. 

Kun tulet tiskille kiireisenä iltana ja olet aikasi mouhonnut siellä vuorostasi, etuillut taitavasti kaikkia muita, niin tiedä edes etukäteen mitä haluat. Älä jumalauta ala siinä vaiheessa arpomaan. Ja kaiva se kukkarokin siihen hollille, kun kerran niin perkeleellinen kiire oli saada se drinkki.

Keittiö menee kiinni tiettyyn aikaan ja kun se menee kiinni, se menee kiinni. Get it? Kato ku, jos me tehään sinulle sitä ruokaa vielä viisi yli, niin sitä pitää tehdä muillekin. Ja me tehdään sitä sitten maailman tappiin. Ja kato hei, meillä on elämä sen ravintolan ulkopuolella, jota pitäis keretä elämään työpäivän jälkeen. Toisin kuin sinulla.

Myös ravintola menee kiinni ajallaan. Kun pilkku tulee, minä otan raportit ulos koneesta ja myynti loppuu siihen. Kaikille. Ja ei, sinä et saa enää sen jälkeen yhtään shottia. Et edes ihan ikkipikkiriikkisiä. Ja voit ihan rauhassa uhkailla, ettet tule enää ikinä, koska olet ensimmäisenä huomenna ovenkahvassa kuitenkin.

Ja viimeiseksi, minä en ole tyttö, typykkä, nainen, enkä mirkku. 

Voisiko tuota enää enemmän rakastaa? Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina tuo Ihana Mies ehdotti, että mitäs jos pesisin nuo sinun ikkunat? Sinä voit, kulta, touhuta jotain muuta sillä välin. Ja minä että mitenkä? Peset minulle ikkunat?!

Ja Ihana Mies pesi ne. Ihana Höntsä, ei ole edelleenkään vaikeaa rakastaa sinua silmittömästi.

Viime syksynä lähdin töistä kävelemään ja tuossa yhden kerrostalon parvekkeella oli ukko vetämässä käteensä.

No eipänämitä, äsken lähdettiin työkaverin kanssa käymään lähikaupassa, niin eikö se perkele ollu taas siellä partsilla hakkaamassa tumppuun. Ja tuossa on yläaste/lukio vieressä, joten lapsia kulkee siitä yhtenään ohi. Niin nytkin. Mitä-mitä-mitä sen päässä liikkuu? Siinä sitä vetelää katkarapuaan venytteli saatanan uivelo.

Heitänkö minä siitä parvekelasista kiven läpi seuraavan kerran vai huudanko, että elä mulle tuommosia esittele, verkkokalvot vuotaa verta ja muutenkin on jo huono näkö.

 

 

Eilen käytiin syömässä. Istuttiin terdellä, koskapa oli niin kaunis sää. Ravintolan palohälytin alkoi ujeltaa. Paloa ei ollut, mutta paloauto tuli silti tsekkaamaan. Sintti kuunteli tovin paloauton hälytysääntä sen lähetessä ja alkoi juosta pitkin terassia ja kimakalla äänella huusi juostessaan;

vitu-vitu-vitu-vitu-vitu,

uuuUUUuuuu-uuuUUUuuu,

vitu-vitu-vitu-vitu-vitu.

Huvitti. Ja niin muuten huvitti muitakin äitienpäivän juhlijoita. Savolainen paloauto onkin yllättävän hauskan kuuloinen.

Ja mietittiin Höntsän kanssa illalla, että vastaisuudessa voimme vedota kirotessamme siihen, että matkimme paloautoa. Tai vastaavasti sanoa, että "voi paloauton ääni kun paloauton äänittää!"

Jaa, en sitten postannut mitään koko huhtikuun aikana. Ja tätä mietinkin yksi päivä, että silloin kun on onnellinen, ei tee mieli kuuluttaa onneaan koko maailmalle, ettei kukaan saa vietyä sitä minulta pois. Mutta annas olla kun ottaa aivoon niin että kirvelee, niin näppiksestä lentää sälöt pitkin seiniä. Niinkuin edellisessä postauksessa.
Hyvä asia lienee se ettei olekaan vituttanut noin kovasti kuukauteen. Hipvitunhei.

Mutta oikeasti olen ollut hirmuisen onnellinen. Avioeron toinen vaihe on haettu, yhdessä exän kanssa. Vits is nais, pääsee eteenpäin molemmat.

Sintin vuoden kestänyt kriisi on takanapäin, loppui melkein päivälleen siihen, kun pikkumies täytti neljä. Vits is nais, sanotaanko, että olin jo vähän kyllästynyt ko. vaiheeseen.

Pampula oppi lukemaan, sitomaan kengännauhat ja saa jatkuvasti hyvää palautetta eskarista. Vits is nais, lapsihan kasvaa valoon päin. Ja taitaa olla harvinaisen älykäskin vielä.

Minä olen rakastunut. Höntsään. Vits is nais, sillä Höntsä on myös rakastunut minuun. Ja lapsiin. Ja se ei palvo maata minun jalkojeni alla, vaan minua siinä maan päällä. Mikä on ihan hitsin nastaa, kukapa olisi uskonut, että jotain tällaista vielä joskus minulle tapahtuisi.

Se sanoo oikeat sanat ja tietää milloin vaieta. Se valvoo yöllä minun untani ja ottaa minut kainaloonsa. Aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi se suutelee minua ja ottaa kasvoistani kiinni suudellessaan. Se nauraa kanssani ja pelleilee lasten kanssa. Se täyttää tiskikoneen ja levittää pyykit. Arki sen kanssa on ihanaa ja juhla taivaallista. Eikä se ikuna satuttaisi minua.

Jos joku asia pistää vituttamaan, niin tämä vitun työpaikka saa joskus sapen kiehumaan niin että tekisi mieli tulla seuraavan kerran tänne, tuota, ei ikinä. Vittusaatanaperkele että voikin vituttaa niin että ei voi edes sanoin kuvailla.

Vittu.

Muuten menee hyvin. 

Eilen vietin sitten kolmattakymmenettätoista syntymäpäivääni. Viralllinen vanheneminen on huomenna, mutta eilen kävimme syömässä ystäväporukalla. Seura oli parhautta, ruoka loistavaa ja mukava ilta kaikin puolin. Ja minä en ole kuulkaa nauranut taas pitkilleen niin makoisasti kuin eilen ihanien ystävieni seurassa. Voi pojat, että tunsin oloni onnelliseksi.

Kiitos Dr Kettu, näytit muuten tyrmäävältä eilen ja Mr Ryy, sinun jutustasi saa aina takuuvarmat naurut. Kiitos Ihanat A ja A, teidän seuranne on aina kaivattua ja kiitos Höntsä, rakastan sinua niin. Olin täysin tuollaisen illan ja teidän seuranne tarpeessa.

Olen huisin onnellinen, enkä vähiten siksi että minulla on epäilemättä tämän universumin ihanimpia ystäviä.

Ihmettelen suuresti, miten ihmiset osaavat ollakin niin perkeleen itsekkäitä joskus. Minulla on kaksi työpaikkaa ja kakkostyönäni teen joitakin viikkoiltoja ja kaikki lauantait töitä baarissa. Ennen joulua toinen pomoista kysyi minulta, voisinko tehdä yhden lauantain kokonaan eli 12-02 ja suostuin, koskapa pomo sai näin viettää koko lauantain perheensä kanssa. Siitä lähtien, minulla on ollut joka vitun lauantai tämä 14 tunnin vuoro, mikä on mielestäni täysin kohtuutonta, sillä olen arkisinkin töissä 9-15. Minulle jää siis ainoastaan sunnuntait vapaaksi.

Ja minulla on kaksi lasta joiden yksinhuoltaja olen ja joille minun täytyy baarivuorojen ajaksi saada lastenhoitaja. Lasten isä on erittäin kiitettävästi ottanut lapsia luokseen työvuoroinani, mutta nyt hän on koko kevään menossa ympäri maailmaa ja tänä lauantaina minulla on taas 12-02 vuoro, eikä minulla ole lastenhoitajaa. Kysyin viikkoa aikaisemmin voisinko vaihtaa vuoron, olettaen ettei mitään ongelmaa ole, olenhan mennyt joka kerta kutsusta töihin, jos pomoille on tullut esteitä oman työvuoronsa hoitamiseen. Arvatkaapa, tuleeko joustoa sieltäpäin, kun tarvitsisin tämän lauantain vapaaksi? No eipä vittu tule! Ei saatana millään. Toisella on perhe ja hän jollain tasolla tietää tämän ongelman, mutta toisella ei ja sillä ei ole vittu hajuakaan että jos joudun töihin lauantaina, se tarkoittaa sitä että lapset tulevat mukaan ja ovat baarilla 12-02 myöskin.

Tähän listaan pyysin vapaaksi myös lauantain 29.3. koskapa vietän syntymäpäivääni sinä viikonloppuna ja sainkin kyllä lauantain vapaaksi, mutta pe, su, ma, ti, ke ovat töitä joka tarkoittaa sitä että päivätyöni mukaanlukien teen viiden vuorokauden aikana 67 tuntia töitä. Missähän vitun välissä nämä saatanan neropatit kuvittelivat minun jaksavan juhlia omia syntymäpäiviäni, saati sitten minun pitäisi saada lapset hoitoon kuudeksi päiväksi jonnekin?! Vittu kun mulla käpy palaa niin lahjakkaasti, että tämä käry muuten näkyy aivan salettiin seuraavassa listassa.

Voitte olla aivan saatanan varmoja, että ainuttakaan 14 tunnin vuoroa en suostu enää tekemään, enkä tule enää yhdestäkään vinkaisusta töihin.

Haluatteko saada takuuvarmat kylmät väreet? Ei, en kehota kokeilemaan kynsiä liitutauluun. Enkä kehota puremaan foliota. Kokeilkaa tätä. Iih, aivan mielettömän, järisyttävän, ihanat kananlihat! Minä vispaan itseni ja ystäväni nirvanaan tästä edespäin.